Mielipide: Lapsityössä rakennetaan huomiosta

Lapsityössä rakennetaan huomista

Olen kiitollinen, että lapsuudenkodissani seurakunta ja kristillisyys olivat läsnä. Tutuiksi tulivat iltarukoukset, lasten- ja nuorten kerhot, leirit, uskonnosta lasten kielellä kertovat lehdet ja myöhemmin rippikoulu. Oli täysin luontevaa, että vanhempani halusivat tarjota hyväksi kokemaansa ajatusmaailmaa myös lapsilleen. Seurakunta oli tässä tärkeänä tukena järjestämällä erilaista toimintaa.

Kun itse tulin äidiksi, jatkoin samaa perinnettä. Lapsi aloitti päiväkerhon, kävimme seurakunnan perheleireillä ja lapsille suunnatuissa jumalanpalveluksissa. Torstaisesta perhekerhosta tuli lapsen ja minun viikoittainen kohokohta, ja siellä solmitut ystävyyssuhteet kantavat yhä. Perhekerhon yhteiset leikit, laulut, askartelut ja eväshetket ovat vahvoja, onnellisia muistoja lapsiajasta.

Oma näkemykseni on, että juuri lapsena saadut hyvät kokemukset seurakunnasta ovat oleellisia. Elämän mittaan, vaikeissakin paikoissa, on helpompi tarttua ja turvautua siihen, minkä on lapsesta asti kokenut lempeänä ja tärkeänä. Siksi pidän seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötä niin merkityksellisenä ja erityisen panostamisen arvoisena, mitään toista osa-aluetta väheksymättä. 

Tarja Mäki-Punto-Ristanen

Seurakuntavaaliehdokas (Oikealla polulla -lista)