Kolumni: Digiloikasta elinvoima

Korona-ajassa on paljon kurjaa, mutta myös monta hyvää! Ihmetellä ja ihastella pitää ympärillä tapahtuvaa digitalisaatiota. 

Koulunkäynti siirtyi kotiin lyhyellä varoitusajalla. Valtavalta tuntuva muutos taisi olla lapsille opiskelun ja oppimisen kannalta sittenkin aika pieni. Lasten digitaidot olivat nopeasti jalostetavissa etäkoulun tarpeisin ja asenne kohdallaan. Monet opettajista loivat heti tiiviin yhteyden etäluokkaan. Tällä he toivat päiviin rytmiä ja selkeyttä ja opiskelulle tavoitteellisuutta ja kontrollia.

Suurelle osalle pienyrittäjistä poikkeusaika on aiheuttanut perinteisille palveluille kysynnän äkkihiipumisen. Mutta mitä onkaan nähty: Nopea lisäys markkinointikanaville ja tavoille tehdä kauppaa. On nähty uskomatonta sisukkuutta ja rohkeutta tarjota uutta ja uusilla tavoilla. Toisaalta ihmiset ovat miettineet ostokäyttäytymistään. Tuntumani on, että nyt halutaan ostamisella osoittaa, että kuluttamisessa on muitakin arvoja kuin kaikista halvin hinta tai laajin valikoima. Paikallisten yritysten suosiminen on se kova ja kannatettava juttu. 

Ihmeitä näen tapahtuneen myös vähän vanhempien ihmisten käytöksessä. Tuntuu siltä, että whatsappit, e-kirjat, teams-kokoontumiset ja muut digitaaliset alustat ovat ihan päivittäisessä käytössä. Niillä pidetään yhteyttä läheisiin, haetaan mielekästä ajankulua, pidetään kokouksia ja hoidetaan arjen asioita. Ihan nolottaa tunnustaa, kuinka vähän vaikkapa oman äitini taidoista tiesin. 

Ja kyllä vaan se oma työnikin sujuu etänä mainiosti. Työpakallani on digitalisaatiota kehitetty pitkään ja systemaattisesti. Kriisin keskellä ymmärrämme, mikä merkitys on paperittomuudella, turvasähköposteilla, pilvipalveluilla, skype-taidoilla, verkkolaskuilla ja sähköisillä allekirjoituksilla. Ne mahdollistavat myös meille valtion virkamiehille laadukkaan ja tietoturvasta tiukasti kiinni pitävän työnteon kotitoimistolta. 

Etätyössä, kuten yrittäjyyden uusissa muodoissakin, näen mahdollisuuden Loimaan tapaisille maakunnan keskuskaupungista matkan päässä sijaitseville paikkakunnille. Työn tekeminen joustavasti antaa asuinpaikan valinnassa kulkuetäisyyksien mittaamisen ja ”töitä paikkakunnalta kaikille perheenjäsenille” -vaatimusten sijaan tilaa muiden asioiden huomioimiselle. Arvoon nousevat asumisen hinta, luonto, väljyys ja turvallisuus. Niissä Loimaa pärjää!

Toiveena onkin, että rohkea digitalisaation ja työkulttuurin kehittäminen jatkuu. Siten syntyy myös kunnille uusia mahdollisuuksia taistella väestön negatiivista muuttoliikettä vastaan, elinvoiman puolesta. Sama kehityshaaste koskee toki myös kuntia itseään. 

Tarja Mäki-Punto-Ristanen
Loimaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kok.)

/Kolumni julkaistu Loimaan Lehdessä 3.5.2020/